Yläasteen jälkeen opiskelin graafista viestintää ammattikoulussa. Mielenkiintoa aiheeseen riitti, mutta ala ei tuntunut omalta enkä halunnut sitä ammatiksi. Ensimmäisen opiskelu vuoden lopun etsiskelin uutta alaa ja päädyin hakemaan silloiseen IT-lukioon Kajaaniin. IT-lukiosta valmistuin neljän pitkän vuoden jälkeen ylioppilaaksi ja elektroniikka-asentajaksi.
IT-lukio valmistaa yliopiston tietotekniikan opintoja varten, joten kävimme pari kertaa Oulun yliopistolla tutustumassa. Siellä yliopistokärpänen iski ensimmäisen kerran ja olin aivan innoissani mahdollisuudesta päästä yliopistoon opiskelemaan. Yliopisto tuntui ihanalta paikalta jossa voi opiskella mitä vain. (Sitä se muuten on!) Silloiseksi harmikseni kuitenkin huomasin, ettei minua kiinnostanut tietotekniikan opiskelu vaan pidin humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen aineita paljon mielenkiintoisempina.
En kuitenkaan tiennyt mitä haluaisin tehdä ja aioin pitää välivuoden. Kaduin päätöstäni viime tipassa ja hain opiskelemaan englantia ja ruotsia, mutten ehtinyt ulkomailta kuin yhteen yliopiston pääsykokeeseen enkä päässyt sisään. Kesän olin työtön ja totesin että haluan kouluttautua.
Kesän jälkeen tie vei työkkäriin. Työkkärin kautta pääsin harjoitteluun, yläasteelle kouluavustajaksi. Olin heti alusta innoissani paikasta. Olimme paljon juoksupoikina, mutta pääsimme myös sijaistamaan ja auttamaan tunneilla. Vuoden jälkeen totesin, että tätä minä haluan tehdä; opettaa.
Kielet on aina kiinnostanut mua, joten hain sitten opiskelemaan sekä englantia että ruotsia, niitä ainoita kieliä joita osaan hyvin. IT-lukio oli luonnontieteellisesti suuntatunut, joten yläasteen venäjän opiskelua lukuunottamatta en osannut muita kieliä.
Hain Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään, Joensuuhun ja Helsinkiin. Pääsykoeprosessini oli melkoinen. Osa päivistä oli peräkkäin, joten sain nauttia kotimaanmatkailusta jonkin verran. Pääsykoekirjoja oli vaikea saada käsiinsä. Ostin pari, ja joihinkin kokeisiin oli onneksi materiaali netissä.
Turun ruotsin pääsykoekirja piti ostaa, mutta sitä olen onneksi tarvinnut myöhemmin opinnoissa. Tampereesta ja Joensuusta en muista, ja Jyväskylään piti lukea nettimateriaalia. Helsinkiin en hakenut englantia ja ruotsin kokeeseen en lopulta mennyt.
Suomessa ei ole kovin helppoa päästä opiskelemaan ainakaan noita kahta kieltä, ruotsia ja englantia. Pääsin lopulta Jyväskylään opiskelemaan ruotsia ja Joensuuhun englantia. Olin ehdottomasti halunnut englannin pääaineeksi ja ruotsin sivuaineeksi, mutta Jyväskylä voitti Joensuun kaupunkina ja myös sijaintinsa vuoksi, joten valitsin ruotsin ja Jyväskylän. Aikeenani oli hakea englantia pääaineeksi myöhemmin.
Toisin kuitenkin kävi. Vuoden ruotsin opiskelun jälkeen ruotsista on tullut oma juttu. Aluksi ruotsini oli aivan surkeaa. Olen Pohjois-Karjalasta kotoisin, ja siellä yläasteen ruotsin opiskelu jäi melko pintapuoliselle tasolle. (Ensimmäisen kerran elämässäni juttelin ruotsiksi jonkun kanssa niinkin lähellä kuin Brysselissä junassa työmatkalla.) Kielioppi, joka oli ennen ollut ihan hyvin hallinnassa, oli vuoden jälkeen päässyt ruostumaan hieman, mutta ongelmallisinta oli kommunikointitaitojen puute; en osannut puhua juuri mitään ja kirjoitinkin todella yksinkertaisesti. Meistä aloittaneista opiskelijoista minä olin auttamatta huonoin.
Pikkuhiljaa se kuitenkin siitä parani ja itseasiassa jälkeen päin katsottuna melko nopeaa tahtia. Olin hyvin aktiivinen tunneilla, vaikka söngersinkin sanan kerrallaan äärimmäisen hitaasti. Sain varmasti kanssaopiskelijoilleni hyvän fiiliksen heidän omasta kielitaidostaan. ;) Lähdin heti ekana syksynä viikon reissulle Ruotsiin oppimaan Ruotsin historiasta ja riimukirjoituksesta. Sillä reissulla käytimme itse liian vähän ruotsia, mutta altistuminenkin auttaa. Opiskelujen edetessä ehdin kyllä lannistua, mutta kyllä se kieli sieltä vaan tarttui. Yhdessä vaiheessa kuuntelin suomenruotsalaista radiota, välillä luin netistä suomenruotsalaisia lehtiä. Yritin lukea kirjoja ja kirjoittaa päiväkirjaa. Innostukset tuli ja meni, mutta kieltä tarttui mukaan aina pikkuhiljaa.
Viimeisin vahvistava veto oli Ruotsin vaihto keväällä 2012 eli opintojeni toisena keväänä. Vaikka kommunikointi ruotsalaisten jäi aivan minimiin, vaihto oli varmasti yksi suurin kielitaitoa parantava yksittäinen tekijä. Lukutaito parani valtavasti, ja kymmensivuisten kotitenttien kirjoittaminen paransi kirjoitustaitoakin. Lauttamatkoilla juttelin mukavien suomenruotsalaisten kanssa.
Englannin hain sivuaineeksi ja sivuaineena sen ihan mielellään pidänkin. Kurssit on pää- ja sivuaineopiskelijoille samat (paria merkityksetöntä poikkeusta lukuunottamatta), ja oikeastaan koen vetäväni pidemmän korren nyt, kun pääsen tekemästä kandia ja gradua englanniksi. ;) Opettajan pedagogiset opinnot opiskelen kunhan vain suinkin ehdin ja haaveilen suomen kielen opiskelusta. Toivottavasti aika riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti