Täällä on ollut radiohiljaisuutta nyt jonkin aikaa, mutta seurailtuani ahkerien lähettilästovereideni bloggailua (mm. Helin) intouduin itsekin nyt kirjoittelemaan jotakin.
Viime aikoina olen enimmäkseen opiskellut (semi-ahkerasti), pelannut tietokonepelejä (ahkerasti) (Steamissa oli alennukset) ja ihastellut talvea. Syksyn synkkyys vaikuttaa minuun aina, ja tänäkin ennen lumien ja pakkasten tuloa pari viikkoa vierähti koomassa. Kumpikaan tämän asunnon asukeista ei jaksanut tehdä mitään tai innostua mistään, varsinkaan kun kumpikin sairasteli eikä päässyt käymäänkään missään. Ensimmäisen kirkkaan pakkaspäivän tullessa oli sairastelut onneksi sairasteltu ja valo herätti taas. Lumi yksin ei vaikuta niin paljoa, mutta kirkas taivas ja jossain horisontissa makaava keskipäivän aurinko tuo jaksamista, intoa ja energiaa niin paljon, että siitä yllättyy joka vuosi. Kun vielä elää talossa ja olosuhteissa, joissa pakkanen ei pääse vaikuttamaan elämään/lämmitykseen/asumiseen/muuhun millään tavalla, ei voi olla kuin iloinen kipakan kirpeistä pakkaspäivistä.
Parin viime viikon aikana olen tehnyt ahkerasti töitä, nimittäin siivonnut. Muutama viikko sitten tulin ajatelleeksi, että ehtisin tehdä jonkinlaista osa-aikaista työtä opiskelun ohessa. Otin yhteyttä kesän työnantajiin ja ilmoitin, että jos jonkinlaista tuurausta tai muuta keikkahommaa on tarjolla, olen valmis sitä tekemään. Tarjoukseni otettiin ilolla vastaan (ja miksipä ei, kun minulle ei tarvinnut luvata yhtään tuntia kuukaudessa) ja pääsin heti aloittamaan.
Tällaisessa epäsäännöllisessä työssä on puolensa. Se on mukavaa, ettei tarvitse tehdä samaa juttua joka päivä. Ei tosin tarvitse tehdä mitään töitä joka päivä. Joulukuun ekalta kahdelta viikolta saan/sain tunteja n. 35, eli ei tässä itseään ole kyllä loppuun uuvuttamaan päässyt. Töitä on suhteellisen harvoin, eikä yleensäkään koko päivää, niin ettei kaikkea jaksamistaan uhraa työlle. Rahaa tulee tietysti auttamattoman vähän, ja jos päivän aikana tienaamansa palkan erehtyy laskemaan, laskee into kuin lehmän häntä. Monissa päivissä rankinta on kuitenkin vain itse kohteeseen raahautuminen, joten jos laskee liikunnankin palkkaan rinnastettavana etuna, ei se tunnu ihan niin toivottomalta. On kuitenkin mukavaa pystyä tienaamaan edes muutama satanen kuussa niin, ettei siitä hintana ole opintojen pois jääminen.
Tämän vuoden puolelta opiskelutkin alkaa olla pulkassa. Muutaman kurssin tenttimiset jäävät kevään puolelle, mutta pieniä (joskin työläitä) kursseja saan onneksi suoritettua syyslukukauden aikana. Englannin kurssit on käsitelleet diskursseja, kielioppia ja ihan perinteistä historiaa, ruotsiksi taas on kirjoiteltu työelämään liittyviä tekstejä.
Ruotsin lähisukukielten kurssin kävin tenttimässä eilen ennen töihin menoa. Kurssilla (jonka opiskelin itsenäisesti, mutta oppituntivaihtoehtokin oli) tutustuttiin tanskaan, kahteen norjan varianttiin, islantiin, fääriin ja gutniskaan (äh, onko se gutniska myös suomeksi? Kun on käynyt kielitieteensä ruotsiksi eikä suomeksi tai englanniksi, palauttaa ilmiöt niiden ruotsinkielisiin muotoihinsa. Kuulin sanan "agglutinoiva" ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kerran varmaankin vuoden sisällä; minulle se on tietysti "agglutinerande".) Noh, kuitenkin, kurssimateriaaliin kuului pari novellia, sarjakuvia ja muuta tekstiä, sekä jonkin verran (hieman riittämättömästi) historiallista taustaa. Tanskankielinen novelli oli mukava kääntää, kun mulla sattui olemaan lainassa suomi-tanska-suomi sekä svenska-danska-svenska -sanakirjat, mutta bokmåliksi (kirjanorja, siis toinen norjan varianteista) oleva novelli ei varsinkaan syvemmältä merkitykseltään auennut. Tanska ja bokmålhan ovat kirjoitusasultaan hyvin saman kaltaisia, ja toisenkin novellin sanatarkat merkitykset taisin ymmärtää, mutta sen symboliikka ja juoni oli niin hämärä, etten voi väittää tietäväni mistä oli kyse. Tanskan ääntämistä, joka pääpiirteittäin multa jo sujuu, ei tentissä testattu. Mukana oli muutamia uudenlaisia kysymyksiä vanhoihin tentteihin verrattuna, mutta pari tehtävää kuitenkin ässäsin, joten pitäisi sen ainakin läpi mennä. Neljän opintopisteen kurssi tosin on melko laaja, joten parempikin arvosana olisi ihan kiva. Toisaalta, kurssi on nyt pakollinen, joten kunhan menisi läpi. Väittäisin kuitenkin tietäväni jo tähän kurssiin nähden tarpeeksi lähisukukielistä ja niiden historiallisista suhteista.
Ennen viikonloppua odottaa kuitenkin muutama iso lopputyö vielä valmistumistaan. Perjantaina pääsen avomiehen kanssa kuitenkin pitkästä aikaa mun kotipuoleen Pohjois-Karjalaan. Vanhempien lisäksi perillä odottaa pienenpieni siskontyttö, joka on varmasti kasvanut hillittömästi viime kerrasta. Kuuden tunnin junamatkatkin kestää, ja kokonaisuudessaan nämä hyvin harvoiksi käyneet pienet viikonloppureissut yhdessä kanssa ovat nykyään yhtä odotettuja kuin lomamatkat.
Ikkunan alla istuskellessa alkaa käsiä paleltaa. Haen glögiä ja saatan käynnistää Civilization 5:n. Mukavaa ja lämmintä joulunalusaikaa!
